RoiMeloo keskustelupalsta

Ohjeita Meltausjoelle

Started by Anonymous, 18 September, 2005, 20:58

Previous topic - Next topic

Anonymous

Minulta on kuluneen kesän aikana kysynyt useampikin meloja, onko Meltausjoelle olemassa nuotteja. Tietääkseni ei ole, joten muistelin eilistä melontaa ja kirjoitin muiden melojien iloksi alla olevat ohjeet. Ne perustuvat 17.9.2005 vallinneeseen vesitilanteeseen. Syksyn myötä vesi oli jo hieman noussut, mutta syystulvasta ei voinut vielä puhua.

Unarista Niesiin menevä tie ylittää Meltausjoen Välikoskella. Sillan jälkeen on iso levike, johon voi jättää auton. Joelle voi lähteä suoraan levikkeen kohdalta sillan yläpuolelta. Toinen aloitusmahdollisuus on ajaa suoraan Unarinkönkäälle. Kantomatkaa tien päästä kertyy vain muutama sata metriä. Täältä kannattaa lähteä liikkeelle könkään yläpuoliselta laavulta. Unarinkönkääntie lähtee Meltaus-Unari tiestä noin 4,5 km ennen Unaria.

Meltausjoen kosket ja nivat ovat varsin helppoja ja ajolinjat ehtii hyvin lukemaan virrasta. Vain muutama koski on hieman vaativampi. Niistä tarkemmin alla.

Liikkeelle lähdettäessä on pätkä sileää vettä Kullelammella. Sen jälkeen on vajaa kilometri helppoa koskea/nivaa. Sillalta Unarinkönkäälle on kaikkiaan noin 3,5 km melontamatkaa. Köngäs kannattaa katsoa ensin maista ennen laskemista. Rantautuminen onnistuu vajaa puoli kilometriä könkään yläpuolella olevan laavun seudulla. Rantautua voi joko heti laavun yläpuolella olevassa poukamassa, tai noin 50 m laavun alapuolella hieman pienemmässä poukamassa.

Unarinköngäs on kolmiosainen. Yläosa on noin 150 m pitkä vauhdikas osuus kallioiden välissä riippusillan yläpuolella. Aloitus hieman keskilinjan vasemmalta puolelta pysytellen koko ajan keskellä tai vasemmalla. Varo oikeassa reunassa olevaa möyhyä. Yläosan jälkeen on pieni suvanto, jossa on myös mahdollisuus rantautua yksi kajakki kerrallaan kallioille. Ole tarkkana, ettet ajaudu varsinaiseen könkääseen.

Varsinainen köngäs on lyhyt, sähäkkä putous riippusillan alapuolella. Könkäässä paras ajolinja on myös keskilinjan vasemmalla puolella. Ã,,lä mene liian vasemmalle, ettet laske kallioon. Könkään ”tarttuvin” osa on oikeassa reunassa. Heti könkään jälkeen on vasemmalla akanvirta ja oikealla iso poukama kallioiden kainalossa.

Alaosassa kämpän kohdalla on kallioiden ahdistama kapeikko, johon muodostuu korkeampaa ristiaaltoa. Lähtö ja alku oikealta kallion läheltä suunnan ollessa hieman vasemmalle. Kapeimman kohdan jälkeen suoraan alaspäin isoimpien aaltojen vierestä (tai läpi).

Könkään jälkeen on muutamia pienempiä melko leveitä ja matalia koskia ja nivoja, joissa suurin ongelma on löytää riittävän syvä väylä. Tässä on hyvä testata päävirran lukutaitoa. Näitä koskia seuraa useiden pidempien suvantojen sarja, joiden välissä on vain pieniä koskia: Autiosuvanto, Mikkelinlampi, Käärmesuvanto, Koivusuvanto, Surosuvanto ja Saittasuvanto. Tätä suvantojen sarjaa riittää noin kahteenkymmeneen kilometriin. Saittasuvantoa ennen on tulipaikka oikealla rannalla.

22 km kohdalla on Saittapenkereen laavu vasemmalla rannalla. Paras rantautumispaikka on laavun kohdalla niemen nokassa. Tästä eteenpäin onkin koskia jo hieman tiheämmässä. Huomion arvoinen on Pahtakoski. Lähtö koskeen tapahtuu keskilinjan oikealta puolelta. Kalliopahdan kohdalle mennessä siirrytään keskilinjan yli vasemmalle puolelle aika lähelle kalliota. Loppuosassa linja siirtyy taas keskemmälle ja oikealle.

Pahtakoskelta on vain noin 1,5 km Marivaaran pirtille. Tässä välissä on vielä Sonninjyrhämä, joka nimestään huolimatta on helppo. Sonninjyrhämän jälkeen joki kääntyy vasemmalle. Pari sataa metriä mutkan jälkeen on helppo rantautumispaikka, jos tarkoitus on yöpyä Marivaaran pirtillä. Rantautumispaikka on hieman ennen Maritupaa, eli tavaroita joutuu kantamaan muutaman sata metriä Marituvan kautta pirtille. Myös Marivaaran pirtin kohdalla voi rantautua, mutta siinä kohtaa joessa on pieni koski (Sonnikoski), joten rantautuminen on selvästi vaativampaa.

Marivaaran pirtiltä eteenpäin joki kulkee vauhdilla, eivätkä suvannot puuduta melojaa. Pisin koskista on alussa oleva Pitkä-Perttaus, noin 3 km.

Nämä loppuosan kosketkin ovat varsin helppoja. Turvakkokönkäässä on pieni pudotus ja pari isompaa aaltoa. Ajolinja heti keskilinjan oikealla puolella.

Joki päättyy noin kilometrin mittaiseen, vauhdikkaaseen Suukoskeen. Suukoskeen lähdetään hieman keskilinjan oikealta puolelta. Siitä jatketaan keskilinjalla isoimpien kivien kiertämisen määrätessä tarkemmin ajolinjan. Sillan alla on vähän isompaa aaltoa. Siitä mennään keskeltä. Sillan jälkeen koski vähitellen leviää ja madaltuu. Ajolinja lopussa on vasemmalla.

Suoraan Ounasjoen toisella rannalla on hyvä rantautumispaikka ja laavu, jonne pääsee autolla.

Eilen mukana olleet voivat täydentää tai korjata nuotteja, jos olen muistanut jotain väärin.

Ilkka

tiinapek

Ei noissa nuoteissa ole mitään täydennettävää, ainakaan minun muistin mukaan.
Kiitos Ilkka mukavasta melontareissusta!
Tiina