RoiMeloo keskustelupalsta

UINNIT 2011 -- Kun melonta ei anna tarpeeksi kontaktia veden kanssa.

Started by Niina, 06 June, 2011, 15:15

Previous topic - Next topic

Niina

Niinan uintikausi lähti vauhdikkaasti käyntiin jo vappuaattona:
1. jäihinvajoaminen -> kädet haavoilla
2. koskessa pohjan kyntäminen kypärällä -> uinti ja itku
3.6. Vikakönkäällä
3. laiskottelu koskessa -> uinti ja jalat mustelmilla

ola

Minäkin aloitin uinnit hyvissä ajoin. Huhtikuun lopussa Soca-joella kaaduin ja Pyranhan valmistama kajakki ei kääntynytkään takaisin oikeaan melonta-asentoon ja jouduin poistumaan uimasilleen. Uinti oli leppoisa ja kirkas, mutta kajakin takaisin kääntymättömyys jäi harmittamaan. Ilmeisesti kajakissa oli jokin valmistusvirhe koska myöhemmin tarkistaessani valmistajan sivuilta siellä selvästi luvattiin "todella helppo eskimokäännös".
Joki oli helppo, kajakki oli helppo, mies oli helppo... miten näin voi silti käydä!!!
-ola-
enjoy the ride!

Krisse

Eikö kukaan ole muka uinut kesäkuun jälkeen ::)

Pikkulinnut ovat laulelleet muuta...

Onhan sitä tullut itsekin pulikoitua, mutta en ole muistanut laittaa sitä tänne yhteistä uintisaldoa kerryttämään.

Trollfors 17.7.2011. Loman viimeinen melontapäivä, viimeinen koski ja viimeinen hontto, yleisöystävällinen paikka. Loppui joko vauhti tai voima, kajakki kääntyi ja imeytyi honttoon, ja koska lähes ikuisuuden kestänyt tukeminen ei auttanut mitään, kyllästyin ja katsoin parhaaksi avata aukkopeiton ja vapauttaa itseni virran vietäväksi.

jems

Olen uinut.

Myllykoskessa viime viikonloppuna, tein Villellä vahingossa komean voltin  :o ja uipasin sitten kosken alas. Ja sitten on muutama eskimotreeni-uinti.

ripa


SamiP

Uinnithan tuli aloitettua Trollilla jo juhannuksena creecin deltan sillan yläpuolella olevassa hontossa. Ihan perus kauraa toista kuin seuraava :o ottakaa opiksi???

Merellä Båtskärnäsin edustan ulkoluodoilla hyljepopulaatio antoi näytteen itsestään. kamerahan oli tietenkin tauolla jäänyt peliboksiin kajakin sisään.
No reippaana aukkopeite auki ja kaivamaan kameraa esiin  ::). Seuraava hetki oli kun kelluin pää alaspäin kajakissa ja mela karkuteillä. Asettelin peitteen takasin ja yritin käsieskimoita mutta puolillaan vettä täynnä oleva meri kajakkihan ei hievahtanutkaan, aikansa melaa harottuaan  radikaali tarkaisu ja peitto auki ja hylkeiden kanssa uimasille.
pinnalta tarkastellen lähin saari noin 4 km etelään heikkoon vastatuuleen ja pohjoiseen lähes sama matka seuraavalle luodolle.
Onneksi oli puku päällä joten kylmä ei ollt uhkana. Aikansa mietiskeltyäni mielenkiintoista tilannetta, uidenhan matka oli aika pitkä.
Päätin tyhjenellä kajakki jonkun verran kääntelemällä kallistelemalla ja tyhjällä doctor pepper purkilla lappamalla.
Kun kajakki oli tyhjennetty käänsin sen takaisin ylösalaisin ja alakautta sukelsin takaisin aukkoon. Ensimmäisellä yrittämällä happi loppui mutta toisella sain aukkopeiteen kiinni ja eskimolla pystyyn. sitten kajakki hiukan tyhjemmäksi jälleen dr pepper äyskärillä  ja matka jatkui lähimpään saareen . Hylkeet kyllä jäi kuvaamatta ;D
Opetuksena opetelkaa eskimo täynnä olevalla kajakilla ja melakelluke mukaan merelle sekä myös järville. Kelihän tuolloin oli lähes tyyni .

Ile

Erittäin opettavainen tapahtuma, josta meidän jokaisen on syytä ottaa opiksi.

Tapahtumaan liittyen muutama kysymys. Miksi tyhjentelit kajakkia, kun käänsit sen kuitenkin takaisin nurin? Miksi laitoit aukkopeiton nurin ollessa kiinni, kun ylös päästyäsi kuitenkin aukaisit sen veden lippoamisen vuoksi?  Esität, että melakelluke olisi syytä pitää mukana. Pääsit takaisin kyytiin sukeltamalla, joten olisitko tarvinnut sitä johonkin?
"Unelmat vahvistavat sydäntä"

SamiP

Eskimo on kevyempi tehdä tyhjemmällä paatilla. Vettäkään ei niin kovin paljon mene sisään kun sen hallitusti kääntää nurinpäin ja pistää aukkarin kiinni. Toki se ilman aukkopeitettäkin ja tyhjennystä nousee ylös, mutta ei tarvinnut niin kovin paljon sitten äyskäröidä sitä pystyssä ollessa tyhjäksi.
Tuulellahan peitettä ei kannata edes availla tyhjennyksen vuoksi ihan ensimmäisenä, vaan suuntaa rantaa kohti mikäli voi vain meloa.
Pumppuhan olisi mainio laitos.
Keli oli kuten todettu lähes tyyni.  Kovemmalla tuulella kellukkeella tod. tuen otaminen on helpompaa ja vedestä täyden kajakin kampeaminen pystyyn helpompaa luulisin??

Ile

Minä olen silloin tällöin harjoitellut uimahallivuoron aikana erilaisia pelastautumisia retkikajakilla. Olen tehnyt harjoituksia myös ulkovesillä, mm. muutama viikko sitten aallokkomelonnan yhteydessä. Lopputuloksena olen todennut, että jos osaa eskimon, niin kyytiin sukeltaminen on kaikkein varmin, teknisesti helpoin ja fyysisesti kevein tapa. Kellukkeesta on tässäkin pelastautumisessa apua, mutta tuulisella säällä hallittu kellukkeen poisto melasta voi olla iso ongelma. Ehkä helpompi tapa varmistaa eskimopyöräytys on pidentää vipuvartta, eli ottaa toispuolinen ote melasta.

Minä olen huomannut omissa harjoituksissa, että vettä jää kajakkiin pyöräytyksen jälkeen noin 10 cm vahvasti. Näin siis silloin, kun ei kiinnitä aukkopeittoa sukelluksissa. Tuollaisen vesimäärän poistaminen jalkapumpulla vie vain tuokion, jos siis kajakissa on pumppu... ;)

Joka tapauksessa se on täysin varmaa, että pelastautumista pitää harjoitella ennakkoon, olipa tarkoitus tehdä se miten tahansa. Pelkkä kellukkeen mukaanotto ei paranna turvallisuutta vielä yhtään.
"Unelmat vahvistavat sydäntä"

peksi

Onko täysin outoa kiivetä retkikajakkiin sivusta side saddle- tyyppisesti?
Olen omistanut vain yhden retkipaatin ja se oli niin vakaa etten sillä koskaan kaatunut (hassle explorer).

Surffisuksella sen sijaan olen kaatuillut ja aina olen päässyt sivusta kiipeämällä sisään. sukseen pääsee 0-2m aallokossa vaikka se on hiukan retkipaattia kiikkerämpi. olettaisin ettei retkikajaakkiin ole ainakaan vaikeampi kiivetä ???

Ettei mene täysin ohi aiheesta, yksi uimiskokemus tältä kesältä;
Hailuodon marjaniemessä tuuli eräänä elokuun alkupäivänä 16m/s lounaasta ja lähdin kokeilumielessä melomaan ajatuksena selvitä matalaan rantaan murtuvista aalloista läpi suoraan vastatuuleen noin kilometri ja surffata takaisin huikeita aaltoja apuna käyttäen. sama sitten niin monesti kuin kuntoa riittää...

Kaatumisen ja kyytiin nousun jälkeen pääsinkin murtuvista aalloista läpi vaikka vaikeustason haku tuntui hiukan liioittelulta. aallon harja meni päälaen yläpuolelta aallon murtuessa päälle joten aaltoon piti mennä hyvässä alatuennassa. vastatuulesta takaisin rantaa kohti ja melko hätäisesti ;) paatti surffissa kulki. Sitten kun aaltoja alkoi kaatumaan takaapäin, oli hommassa liikaa haastetta: aalto löi suksen nurin ja mikä oli huonompi juttu aalto löi melan kädestä...
Ilman melaa pääsee kyllä kyytiin mutta pystyssä ei voi pysyä. Niinpä yritin pyydystää melaa siinä onnistumatta. Tuuli vei kajakkia ja poikittain sen päällä olevaa kuskia lujaa kun taas mela lähes täysin upissa liikkui hiljalleen. hetken päästä ei melaa enää näkynyt ja tähyilin sopivaa rantautumispaikkaa. rannat olivat kiviset joten jouduin kauhomaan sisään satamaan aallonmurtajien välistä (15m väli). Totisen uintirupeaman jälkeen olin kajakkini kanssa satamassa ja tähystelin melaa...

Virhe tuli siinä että ajattelin kajakin karkuremmin riittävän enkä käyttänyt (enkä omistanut) melan karkuremmiä. oppirahoja tuli maksettavaksi 300euroa kadonneen melan muodossa.

Lisäksi totesin että hiukan pienempikin tuuli riittää. Virallisen tiedon mukaan aallonkorkeus oli 1,5-2,0 m (merkitsevä korkeus)  ja korkeimmat yksittäiset aallot olivat yli 2,5m.
Keli olisi ollut loistava heti tuulen laantumisen jälkeen mutta ennen aallokon tasoittumista... :-*

jos joku löytää hailuodon länsikärjen tuntumasta select nitro kuppimelan, olen kiitollinen tiedosta ja maksan löytöpalkkion :)

Ile

Quote from: peksi on 17 August, 2011, 19:55
Onko täysin outoa kiivetä retkikajakkiin sivusta side saddle- tyyppisesti?
Olen omistanut vain yhden retkipaatin ja se oli niin vakaa etten sillä koskaan kaatunut (hassle explorer).

Surffisuksella sen sijaan olen kaatuillut ja aina olen päässyt sivusta kiipeämällä sisään. sukseen pääsee 0-2m aallokossa vaikka se on hiukan retkipaattia kiikkerämpi. olettaisin ettei retkikajaakkiin ole ainakaan vaikeampi kiivetä


Tarkoittanet jotain tämäntyyppistä tekniikkaa: http://www.youtube.com/watch?v=Pq7uNmuoAWI&feature=related ?

Ã,,kkiseltään tuntuu, että surfskitä vakaampi retkikajakki pitäisi olla tosiaankin jopa helpompi päästä tuolla tekniikalla kyytiin. Tosielämässä asia on kuitenkin päinvastoin. Ratkaiseva ero tulee siitä, kuinka korkealle meloja joutuu nousemaan kyytiin päästäkseen. Toinen ratkaiseva tekijä on jalkojen sisäänsaanti. Surfskin kyytiin näyttää pääsevän lähestulkoon "hyppäämällä" ja heittämällä jalat kyytiin. Meloja pysyy koko suorituksen ajan hyvin matalalla.

Retkikajakissa sitä vastoin meloja joutuu hivuttamaan itsensä kajakin takakannelle. Painopiste nousee silloin huomattavan korkealle vedestä ja se tekee tilanteesta hyvin epävakaan. Jos onnistuu ponnistautumaan kannelle ilman että kajakki kaatuu, niin sitten pitää vielä päästä istumaan ja saada jalat pujotettua kannen alle. Ainakin minun kokoisella melojalla se onnistuu vain siten, että istun ensin aukon takareunalle ja työnnän jalat sisään ja vasta sitten laskeudun istuimelle. Pitää olla todella isoaukkoinen kajakki, että voin ensin istua penkille ja sitten vasta pujottaa jalat sisälle. Koko tuon suorituksen ajan painopiste on niin korkealla vedenpinnasta, että kaatumatta tempun tekeminen on erittäin vaikeaa. Olen kyllä nähnyt, että minua pienempi meloja pystyy istumaan penkille ja vetämään sitten helposti jalat kannen alle. Uimahallilla on tullut useasti todettua se, miten paljon kiikkerämmäksi kajakki muuttuu kun nouset penkiltä aukon reunalle istumaan. Siinä pitää olla koko ajan valmis ottamaan sivutukea pysyäkseen pystyssä.

Ehkäpä tuota side saddle-tekniikka pitää kuitenkin ensi talvena kokeilla uimahallilla. Olen kyllä yrittänyt kiivetä kajakin kyytiin ilman kelluketta ja onnistunutkin siinä. Se onnistuu lyhyemmillä kajakeilla perän kautta. Retkikajakilla sama tekniikka ei oikein toimi.
"Unelmat vahvistavat sydäntä"

Tuomas

Quote from: Krisse on 12 August, 2011, 10:48
Trollfors 17.7.2011. Loman viimeinen melontapäivä, viimeinen koski ja viimeinen hontto, yleisöystävällinen paikka.


Itehän uin samaisella Creeking Deltalla, mutta pätkän ensimmäisessä koskessa, reissun ensimmäisenä melontapäivänä. Vettä oli reippaasti jolloin ensimmäisen ison kosken alempi köngäs muuttuu vähän pitäväksi... Ajattelin kuitenkin yrittää. Eihän siitä mitään tullut joten käsi vei kauhukahvalle varsin nopeasti kuten olin etukäteen ajatellutkin. Lieventävänä asianhaarana voisi ehkä pitää sitä että kukaan muu ei edes yrittänyt meloa samaa linjaa... Reissun aikana taisi tulla yhteensä 5 uintia joten selvästi reippaamasta päästä Creeking Deltan reissuja.
"Anytime you have a 50-50 chance of getting something right, there's a 90% probability you'll get it wrong."

HenriW

Heinäkuussa peikkokoskilla. Uipaisin näppärästi autobooffin alla. Se on julma paikka, joka on täynnä honttoja, turbiineja, merimiinoja ja mursuja, vai miten se nyt menikään? :)

ola

Jäin Trollilla Creeking Deltan eka koskessa honttoon kiinni ja sieltä piti tulla uimalla pois.

Vikakönkäällä rantautuessa seisoin kajakissa joka lähti liikkeelle ja yritin siinä Pekka ja Pätkä tyyliin nojata melalla loittonevaan rantaan. Lopputuloksena ranta meni liian kauas ja läväytin mahalleni veteen ja rantakivikkoon. ONNEKSI kukaan ei nähnyt.

-ola-
enjoy the ride!

ArttuR

Aloitin uinnit kätevästi jo kauden avajaisissa ja samaa linjaa olen jatkanut koko kesän. Marraskoski on tullut tutuksi kolmen uintikerran muodossa mutta Vikakönkäällä uin vain ala-hontolta noin 30 metriä. Matkakoskella uin ruotsinpuolen aallosta alaspäin noin 100 metriä. Vuennonkoskella mikään ei onnistunut ja uin saman laskun aikana useammankin kerran. Kukkolankoskella lävähti oikein kunnolla uin lähes ensimmäisistä aalloista melkein loppuun asti. Ihmettelen jos joku on uinut millään mittarilla enemmän kuin minä  :)