RoiMeloo keskustelupalsta

Tipattoman tammikuun tuskaa

Started by Ile, 21 January, 2009, 21:20

Previous topic - Next topic

Ile

Tipaton tamikuu aiheuttaa tuskaa. Minulle tipattomuus nimittäin tarkoittaa sitä, ettei "tippaakaan" hiihtoa pikkusuksilla. Tänään hiihtämisen himo kasvoi kuitenkin sietämättömäksi, ja oli pakko tehdä jotain. Niinpä ajelin Oukulle ja lähdin survomaan järvisillä pimeään metsään. Matalalla olevista pilvistä heijastui kuitenkin niin paljon valoa, että hiihto sujui ikään kuin kuutamon valossa. Tiheämmissä kuusikoissa oli tosin jo aika pimeää, mutta muuten näki ihan hyvin liikkua.

Metsässä tuntui nyt olevan yllättävän paljon muiden umpisella hiihtäneiden jälkiä. Johtuuko se siitä, ettei ole pitkään aikaan satanut kunnolla ja siten vanhatkin jäljet näkyvät, vai onko umpparihiihdolla sittenkin vielä jonkinlaista suosiota. Luin vasta artikkelin jossa mainittiin, että Metsäntutkimuslaitoksen tekemän luonnon virkistyskäytön inventoinnin mukaan metsäsuksilla hiihteleviä olisi jopa 90 000 suomalaista. Kyllä tuosta määrästä jokunen riittää Oukullekin hiihtämään. Ja jos tämä minun vouhotus jatkuu vielä tammikuun jälkeenkin, niin minutkin voi vähitellen laskea siihen lukuun mukaan. Aika vakavalta tämä meno joka tapauksessa tuntuu, kun ajatuksissa pyörii jo "oikeiden", vähintään 280 cm pitkien metsäsuksien hankita. Nämä nykyiset ovat alan harrastajien mittapuun mukaan alimittaiset, eli vain 240 cm.
"Unelmat vahvistavat sydäntä"

Jussi

Mun viikonloppuisia jälkiä siellä taisi risteillä - oli toki jo ennestään muittenkin jälkiä. Täytynee kohta suunnistella Kurivaaralle - siellä tosin riesana ne pärisevän kumimaton päällä persustaan lepuuttavat..
Minä en pidä kolmimetrisillä hiihtämisestä. Harrastan (jos rapian 25 vuoden sillointällöin umpisrämpimistä voi harrastamiseksi sanoa..) sellaisissa louhikoissa ja pöpeliköissä kahlailua, että 240cm sivakat toimivat siellä vielä ihan hyvin. Eipä tule pätkäkelkat jäljillä - varsinkin jos laskee välillä kapeista puuväleistä..
Millä mielin tämä meidän muovikaukaloilla ja hikilankuilla luonnossa liikkuva joukkomme suhtautuukaan noihin lynkseihin? Itseäni riipi kerran, kun tapani mukaan kiipesin suksilla poikittain jollekin Roin eteläpuoleiselle vaaralle, ihailin eväitä napostellen maisemia ja eikös siihen päräyttänyt kaksi kypäräpäätä saman mäen päälle. Seisahtivat hetken, ihailivat samaa maisemaa koneet rämisten ja kahdenkymmene sekunnin rauhoittumisen jälkeen taas menoksi sinisenä sakenevan savupilven sekaan nauttimaan reippaasta luonnonläheisetä liikkumisesta raikkaassa ulkoilmassa.  Taidan löytää itsestäni vähän linkolalaisuutta suhteessani moottorikelkkailuun ;-)

Tuomas

Mieki eksyin toissailtana hortoilemaan oukun ylävitoselle ja eihän siellä mitään valoja ollut, mutta yllättävän hyvin silti näki... liekö läheisen hyppyrimäen valot hohkanneet sen verran. Myöhemmin Lassen latua hiihdellessäni huomasin paljon jälkiä metsässä, metsäsuksien ja taisi olla mukana muutama lumikenkien jälkikin.

Poikasena tuli pärrättyä moottorikelkalla enemmänkin, mutta nykyisin suhtaudun koko touhuun aika kriittisesti eikä varmaan kymmeneen vuoteen ole tullut juurikaan ajeltua. Olen yrittänyt lobata Juicenkin myymään kelkkansa :D Viime viikonloppuna oltiin Ã,,käslompolossa hiihtämässä ja siitä läheistä kelkkareittiä meni kelkka ohi. Uskomattoman kauan se haju seurasi mukana vaikka oltiin ehditty jo kauemmaksi. Ja onhan ne kakstahtikelkkojen päästötkin aika hurjia.
"Anytime you have a 50-50 chance of getting something right, there's a 90% probability you'll get it wrong."

Ile

Nuorempana tuli päristeltyä kotipuolessa enemmänkin ja omistin velipojan kanssa yhdessä muutaman "hyppykelkankin", kuten äitini niitä nimitti. Nykyään omistan pienen osuuden veljen työkelkasta, jolla hoidamme polttopuiden ajot ja perheen keväiset pilkkireissut.

Sitä mukaa kun tulee ajallista etäisyyttä omiin päristelyihin, muuttuu suhtautuminenkin kriittisemmäksi. Kelkkailijoille on luotu varsin kattava reittiverkosto kautta Lapin (tietysti verovaroin) ja toivon kelkkojen pysyvän reiteillä. Aina se jotenkin rikkoo tunnelmaa kun umpisella porkatessaan törmää kelkanjälkeen. Poromiesten ja muiden työtehtävissä liikkumisen hyväksyn, heillehän se on luvallista. Useimmiten kuitenkin jäljistä voi varsin nopeasti päätellä, että kyseessä on pelkkä huviajelu, ja silloin on kyse luvattomasta maastoliikenteestä.

Joku päivä sitten näytettiin urheiluruudussa miten rr-kuski Kallio ajeli tallinsa henkilökunnan kanssa jossain tunturialueella pitkin poikin kelkoilla. Heillä ei taatusti ollut lupaa poiketa reitiltä. Valitettavasti he vain eivät ole ainoat moiseen syyllistyvät. Kevättalvella kaikki reittien lähistöllä sijaitsevat lakialueet ovat jälkiä täynnä.
"Unelmat vahvistavat sydäntä"