Jämäkkää melontaa 6.-8.8.2010

Kirjoittaja: Jeminä Pietilä

Kuvat: Jemina, Martina ja Toini

Jeminan ja Villen ensimmäinen yhteinen lomamatka Kitkajoelle

Perjantai

Minun ja uuden kajakkini Villen ensimmäinen yhteinen lomamatka suuntautui Kitkajoelle Kuusamoon. Matkasin samassa autossa loistavan ohjaajamme Olan ja loistavan tulevan ohjaajamme Niinan kanssa. Matkalla oli aivan pakko pysähtyä jäätelölle, koska se vähän kuin kuuluu melontareissuihin. Ainakin kesäisin.

Perillä majapaikassamme Basecamp Oulangassa (joka on ihan huippu paikka) olimmekin muita aiemmin. Näinpä meillä oli hyvin aikaa orientoitua lauantain koskiretkeen pienellä melontareissulla, jonne lähtivät lisäkseni Ola ja Miia, joka oli saapunut juuri. Koska ensimmäinen 2.-lk koski meni hyvin, pitihän sitä Myllykoskea kokeilla, joka ei kuulemma ole ”juurikaan Vikaköngästä vaikeampi”. Ville osoittautui koskihirmuksi ja sujahti sulavasti stopparin läpi. Koska lasku meni niin hyvin, päätin kokeilla uudestaan. Kosken yllä minulla ja Villellä oli hieman erimielisyyksiä laskulinjasta, ja riita päättyi molempien uintiin. Onneksi Ola oli reilu ja pelasti Villen ennen Aallokkokoskea. En minäkään sinne asti ehtinyt uida. Koski oli muuten ihanteellinen uimiseen kunhan pääsi ulos stopparin myllytyksestä. Päätin säästää voimia huomiselle ja päätin näyttää Myllykoskelle vasta tulevina päivinä.

Palattuamme loputkin (Pauliina, Martina, Toini, Pirkko ja Merja, jonka tapasimme jo Myllykoskella kameran kanssa väijymässä) olivat saapuneet. Tiettävästi kaikki selvisivät kiltisti saunan kautta unten maille.

Päivän opetus: stoppareihin ei kannata välttämättä hypätä poikittain, jos se ei ole tarkoituksenmukaista.

Lauantai

Lauantain reittimme kulki Käylästä Juumaan sisältäen 1.- ja 2.-lk koskia. Aluksi kukaan ei ollut todella varma siitä, olemmeko edes oikealla joella. Se ei estänyt melomasta, ja melonta muuttui entistäkin rennommaksi Olan todettua nähneensä seuraavan kosken aiemminkin, ehkä. Vastaan tuli myös minulle tuttuja uimapaikkoja viime kesästä, joten ei hätää, todellakin sama paikka.

Katsoimme hyvät laskulinjat, joiden tarkoituksena oli välttää pahimmat paikat. Näytin kuitenkin sille ilkeälle inhottavalle hontolle joka kaatoi minut viime kesänä ja läväytin suoraan sen keskeltä. Ville meni niin iloisesti ja keveästi sen läpi, että itse asiassa en edes huomannut käyneeni siinä, vaan kuulin siitä vasta myöhemmin. Siitäs sai sekin hontto, hah!

Muutkin kosket menivät hyvin ja kukaan ei uinut missään. Jokainen meloi jämäkkää melontaa!

Olan jämäkkä taidonnäyte.

Hieman ennen Myllykoskea. Kaikki on vielä hyvin.

Järviosuus oli yllättävän haastava, siellä eksyi helposti.

Retken päätteeksi suurin osa suuntasi jälleen Myllykoskelle, sillä voimia oli jäljellä vielä hieman. Koska näytin sille hontonretkaleelle, päätin näyttää Myllykoskellekin, että eihän tänne tultu uimaan vaan melomaan! Hyvin kävi, ja sitten olikin kiva jäädä katselemaan muiden hienoja melonta- ja uintisuorituksia. Karhunkierroksen turistit saivat hyvää viihdykettä ja tuntuivat pitävän erityisesti eskimokäännöksistä. Ihana päivä, suurin osa taisi päästä ylittämään itseään ja onnistumaan.

Väsyttävän kantomatkan jälkeen (Ville ei ole keveimmästä päästä) Basecampin lohikeittokulho antoi voimia. Ilmeisesti päivän aikana ei uurastettu tarpeeksi, sillä Ola päätti lähteä leppoisalle iltamelonnalle Kiutakönkäälle Basecampin Tuomaksen kanssa. Niin lähdimme luontoretkelle koko porukka, Ola melomaan ja kahdeksan naista jännittämään kalpeina sekä kannustamaan.  En osaa sanoa oliko katsominen hauskaa jännityksen vuoksi, mutta hienoa kyllä, laskut menivät upeasti ja paikka oli todella hieno. Villekin varmaan haluaisi laskea könkään, mutta Villen harmiksi melontataitoni eivät riitä siihen vielä aikoihin. Onneksi muuten seurueestamme kaikki ymmärsivät puhutella Villeä kunnioittavasti etunimeltä ja persoonana.

Kiutakönkään hurjapäät

Saunan jälkeen seurapiiri maisteli Martinan leipomaa ihanaa kakkua ja osallistui älykkyystestiin: kuinka pakata kahdeksan kajakkia peräkärryyn. Seurueemme ehkä parhaiten varustautuneella jäsenellä oli jopa hienot työhanskat (keittiön lisäksi). Kaikki suoriutuivat älykkyystestistä. Parhaimpaan lopputulokseen pääsimme niin, että yksi teki ja muut katsoivat vierestä. Aito oppimistilanne siis.

Älykkyystesti

Niinan ohjaajankurssista ja tulevasta tentistä oli muuten hyötyä kaikille. Pirkon tentatessa me muutkin opimme uusia asioita, kuten lauantain viisauden: hiekka hioo sieltä mistä ei pitäisi.

Sunnuntai

Hyvin nukutun yön jälkeen reissun ankarin osuus oli edessä, nimittäin kajakkien kantaminen ”ihan lyhyen matkan verran” Jyrävän alle. Ville olisi halunnut laskea suurempia koskia, Aallokkokosken ja Jyrävän. Minä taas en halunnut, joten se suuttui ja tekeytyi entistäkin painavammaksi. Lopulta saimme sovittua ja sitten alkoikin päivän hauskin osuus, koskenlasku.

Laskimme maisemareitin Juumasta Venäjän rajalle. Alkumatka sisälsi useita kilometrejä leppoisaa 1.- ja 2.-lk koskea. Basecampin Teemu liittyi seuraamme (siis ei Rovaniemen Melojiin, vaan melojien seuraan) ja meloi edellä, hän kun tunsi reitin hyvin. Pääsin aalloilla pomppimisen riemuun, kunnes yllättäen eräs punakypäräinen nainen päätti yrittää uida ohitseni. Hänet saatiin kuitenkin ongittua hieman pitkähkön uintimatkan jälkeen. Pari muutakin uintia tauottivat matkaa sopivasti, sillä eräs kajakki päätti viihdyttää itseään hörppimällä turhan paljon vettä sisäänsä ja tekemällä piruetteja.

Vaikka kosket olivat sinänsä helppoja, kiviä oli paljon ja väistelemiseen piti välillä ihan keskittyä. Pitkät kosket olivat hyviä oman laskulinjan etsimisen harjoitteluun.

Hilpeän patukkatauon jälkeen jäljellä oli loppumatkan suvantomelonta. Vesi kuitenkin virtasi, joessa kun olimme, joten se oli aivan hauskaa.

Reissu päättyi ylelliseen taksimatkaan takaisin Basecampiin. Tilataksissa oli tarpeeksi tilaa jopa harjoitella eskimokäännöksiä. Taksissa kuulin kolmannen viisauden: välillä kannattaa uida pääpohjaa. Tähän ei oikein voi lisätä mitään.